Tuossa tovi sitten mulle tarjottiin HeKo:lta eläintä saatesanoilla, käsittelyyn tottumaton, laaman käytöstavoilla varustettu ja kiukkuinen kuin mikä. Eihän sitä tarvinnut miettiä edes sitä surullisen kuuluisaa sekuntia kun vastaus oli JOOOOOO.
Näin meille siis muutti Otto Laamanen, kiukkuistakin kiukkuisempi iguaani.
Onneton, surkea räsypekka.
Lisko oli jyrkästi erimieltä mun kanssa siitä mikä on pienille iguaaneille hyvää sapuskaa ja melkoinen tahtojen taisto käytiin ruuasta. Alussa ruuat heiteltiin pitkin terraariota ja otus riehui täydellä raivolla niin ruokinnasta, siivoamisesta tai ylipäänsä vaan kohden katsomisesta.
Jo n. kuukautta myöhemmin Otto oli jo ihan erinäköinen kuin saapuessaan oli.
Ja paria kuukautta myöhemmin tilanne oli tämä:
Melkoisen tyytyväinen olen kuntoutumiseen. Luonnekin on jo tasaantunut, nyt jo saa ihan rauhassa siivota terraariota, matkustettu käsivarrella kylpyhuoneeseen suihkuun ja jaloiteltu vapaana asunnossa.
Karvaisista otuksista ei Otto ole moksiskaan.
Vaikka monesti iguaaneja neuvotaan kesyttämään väkisin käsittelemällä niin meillä siihen ei lähdetty, vaan edetään hissukseen eläimen ehdoilla. Jos ei kesyynny niin sitten ei kesyynny. Kun ei ole mitään tarvetta pitää liskoja lääpittävänä, sitä varten on nuo karvaelikot.
Olin HeKo- kotina lupautunut majoittamaan pieniä liskoja. Onhan tuo tavallaan pieni. Vielä.
Seuraava asukki sentäs oli pieni, berberiskinkki joka kuvassa on vielä väliaikaislootassaan odottamassa terraarion valmistumista.
Ja ettei elämä pääse vaan asettumaan uomiinsa, olemaan liian helppoa tai vaivatonta niin eihän siinä sitten mennyt kuin muutama päivä kun huusholliin kiikutettiin HeKo:lainen Itä- Australian vesiagama... Että lisää pieniä liskoja. Tämä tosin on oikeasti vielä pieni, häntineen 70cm tirppana :)
Ei ole siis jatkossakaan ajanvieteongelmia, Otolle tarvitsee nikkaroida suurempi terraario ja agama- joka sai nimekseen Aarne Loikkanen, muuttaa Oton nykyiseen terraarioon siksi aikaa että kasvaa siitä ulos. Edellyttäen että kasvaa, se on kuitenkin jo 5- vuotias.
Irmakin on kasvanut kohisten ja ensimmäinen juoksu alkoi myös. Järkeä ei ole vielä näkynyt :D
Epäilen syvästi, ettei tähän malliin kuulu aivot edes jälkiasennuksena.
Vaikka pennunperkeleestä olenkin noin neljäsataa kertaa päivässä tekemässä rukkasia ja myymässä sitä Kiinaan turkistehtaalle, niin kyllä täytyy sanoa että olipahan nappihankinta tuo pentu.
Irmaa on kuskattu ahkerasti mukana koko kesä milloin missäkin, autotapahtumissa, isoissa tallibileissä ja mihin on vaan ikinä keksitty sitä kiikuttaa. Sosiaalistuupahan väkisinkin.
Tosin Irmaa ei pahemmin tarvitse sosiaalistella, se on joka paikassa kuin ikänsä olisi ollut.
Bulldoggiperimä tuo kyllä pikantin lisän tuohon paimeneen, jos ei huvita niin ei huvita. Onneksi Irma on pohjattoman ahne ja omasta mielestään kuolee kroonisesti nälkään niin koulutus on helppoa. Onneksi sentäs ihan rahtunen löytyy miellyttämisenhalua ja työmoottori on hyvä.
Ömmi taas.. Noh, se on Ömmi :D
Nyt alkaa kyllä olla tän friikkisirkuksen eläintarha aika täys, mutta parempi olla sanomatta ettei enää yhtään elikkoa tule. Ettei tarvitse heti olla perumassa puheitaan...
