S: 2.4.2013
Irma, Irmis, Irmapetteri... Pieni pennunperkele. Mitäs niistä rakkaista lapsista sanottiinkaan...
Muutaman yhteisen päivän perusteella voi todeta, että jestas mikä penikka. Aken tassujenjäljissä riittää täytettävää mutta aika hyvältä näyttää sillä saralla.
Irmalla riittää tempperamenttia kolmen koiran edestä ja jos asiat ei mene niin kuin Irma tahtoo, niin sen kyllä kuulee. Kiljunta ja kiroilu on melkoista.
Penikkaa ei tunnu hetkauttavan mikään, se on rohkea ja reipas. Mutta ei kuitenkaan tyhmänrohkea että sinkoilisi holtittomasti telomaan itseään, vaan miettii mitä tekee ennen kuin tekee. Ei huono asia ollenkaan.
Sillä on voimakas saalisvietti ja taistelutahto, se on kaikilta ominaisuuksiltaan sellainen että harrastuksissa on vain taivas rajana kunhan vähän kasvaa. Sitä odotellessa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti