Meidän huushollin uusin kodinvaihtaja on tässä. Pitäähän joka huushollissa olla se kiintiöpakolainen :D
Tämmöinen sitten kotiutui perjantaina. Vaikka ikinä ei pitänyt punakorvaa jne. Ei tämä nyt isoimmasta päästä punakorvia ole, mutta ihan kiitettävän kokoinen mörkö kun kilven mitta on 23cm. Ja luonne taattua punakorvaa, sähisevä, pureva ja kiukkuinen kuin ampiainen muovipussissa :D
Ja juu, siellä on altaan pohjalla hiekkaa sekä kiviä. Ja on ihan oikeita kasvejakin tyypille silputtavaksi.
Mun silmät ei taivu mitenkään päin vesikilpikonnilla yleisesti tavattaviin pelkistettyihin paljaisiin altaisiin.
Onhan ne helpompi toki pitää puhtaana mutta itse tykkään huomattavasti tästä luonnollisemmasta mallista ja epäilisin että kilpikonnakin arvostaa. Meillä kun ei todellakaan pestä ja desinfioida kaikkea viikoittain ja siinä sivussa tuhota niitä hyödyllisiäkin bakteereita.
Tulipahan nyt kannettua oma osuutensa näiden ongelmajätteen asemassa olevien eläinten suhteen.
Surullista on lähes päivittäin nähdä ilmoituksia lahjoitettavista punakorvista järkyttävän pienissä altaissa. Puhumattakaan niistä joita hylätään luontoon. Olihan nämä silloin parikymmentä vuotta sitten buumivuosinaan maailman söpöimpiä huimassa tulitikkuaskin koossaan. Monesti näiden hoitokin on ollut vähän niin ja näin. Tämä yksilö on yllättävän hyvässä kunnossa kilvestään.
Tulipahan taas opetus siitä, ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan :)
